LOISET

KIRPUT JA NIIDEN HÄÄTÖ


Kirput ovat yleinen ja rasittava riesa, ja ne voivat aiheuttaa iho-ongelmia ja allergioita. Suomessa kissalla yleisimmin tavattavat kirput ovat luonnoneläimistä peräisin olevia, usein lintujen tai oravan kirppuja, joista ei yleensä muodostu kissalle pidempiaikaista ongelmaa.  Aikuiset kirput elävät kissassa, mutta niiden munat, toukat ja kotelot elävät kissan elinympäristössä.

Kirppujen ehkäisyyn ja häätöön on tarjolla monenlaisia tuotteita, kuten pantoja, tabletteja, suihkeita, sampoita ja paikallisesti käytettäviä valeluliuoksia. Jotkin tuotteista ovat pitkä- ja jotkin lyhytvaikutteisia. Toiset kestävät heikosti vettä, toiset ei – tämä voi olla tärkeä valintaperuste, jos kissasi ulkoilee paljon tai peset sen säännöllisesti. Omalle kissallesi parhaiten sopivasta vaihtoehdosta kannattaa keskustella eläinlääkärin kanssa. Kissan omien kirppujen aiheuttama tartunta vaatii toimenpiteitä. Luonnoneläinperäiset kirpputartunnat hoituvat usein itsestään. koska kissa ei ole näille kirppulajeille sopiva isäntäeläin.

Kissankirpputartuntojen hoitoon kannattaa yhdistää kodin säännöllinen imurointi ja lemmikin peitot ym. kannattaa pestä vähintään 60 asteessa. Muista pestä myös kissan kantokopan ja mökin pehmusteet sekä omat vuodevaatteesi, jos kissa nukkuu sängyllä.

Todetuissa kissankirpputartunnoissa muista käsitellä kaikki talouden kissat ja koirat kirppujen varalta useiden kuukausien ajan. Noudata suositeltuja käsittelyvälejä, jotta aikuiset kirput eivät pääse levittämään uusia munia ympäristöön. Näin kirppuongelma pysyy aisoissa.

Pidä mielessä, että jotkin koirille tarkoitetut kirppu- ja punkkituotteet ovat erittäin vaarallisia kissoille!

PUNKIT JA NIIDEN HÄÄTÖ


Suomen luonnossa tavallisia, kissoja ja ihmisiä purevia puutiaislajeja (”punkkeja”) ovat puutiainen (Ixodes ricinus) ja taigapuutiainen (Ixodes persulcatus). Punkki ei ole hyönteinen vaan hämähäkkieläin, joka imee koirien, kissojen ja ihmisten verta. Punkkeja esiintyy kosteissa ja varjoisissa ympäristöissä – etenkin veden lähettyvillä ja alueilla, joilla kasvaa puolikorkeaa ruohoa. Niitä löytyy myös pihoilta ja puutarhoista.

Punkin sylki on puuduttavaa, ja siksi sen purema ei aiheuta kipua. Se, kuinka kauan punkki pysyy kiinnittyneenä, riippuu sen elämänvaiheesta. Punkilla on neljä vaihetta: muna, toukka, nymfi ja aikuinen. Kehittyäkseen toukasta nymfiksi ja nymfistä aikuiseksi punkki tarvitsee veriaterian. Toukka imee verta 3–5 päivää, kun taas aikuinen punkki imee verta viikon tai pidempäänkin, jos sitä ei poisteta.

Punkkikausi

Punkit aktivoituvat, kun keskilämpötila ylittää 5 astetta. Leudon talven jälkeen punkkikausi alkaa varhain keväällä ja jatkuu myöhäiseen syksyyn.

Maaseudulla kissat altistuvat usein punkeille – varsinkin, jos alueella on luonnollista kasvillisuutta.

Suorita punkkitarkastus päivittäin

Tarkista kissasi, itsesi ja mahdollinen koirasi punkkien varalta joka päivä punkkikauden aikana. Jos löydät punkin, poista se välittömästi. Irrota kiinnittynyt punkki punkkipihdeillä. Älä käytä minkäänlaista liukastetta.

Kissan suojaaminen punkeilta

Tarjolla on esimerkiksi pantoja ja paikallisesti käytettäviä valeluliuoksia, jotka suojaavat kissaa punkeilta. Jotkin tuotteista ovat pitkä- ja jotkin lyhytvaikutteisia. Omalle kissallesi parhaiten sopivasta vaihtoehdosta kannattaa keskustella eläinlääkärin kanssa.

SISÄLOISET


Suomessa kissalla esiintyvät sisäloiset voidaan luokitella karkeasti kolmeen luokkaan: sukkula- ja heisimatoihin sekä alkueläimiin. Yleisimpiä sukkulamatoja ovat suolinkaiset.

Esiintyneisyys ja leviäminen

Sukkulamadot eli suolinkaiset voivat tarttua kissasta toiseen ulosteiden välityksellä munien ja toukkien muodossa, mutta epäsuorat tartunnat saaliiden kautta ovat yleisempiä. Aikuiset kissat saattavat levittää tartuntaa, jos ne saalistavat ja syövät toukkia kantavia eläimiä. Kun narttukissa tiinehtyy ja saa pentuja, suolinkaistoukkia siirtyy maitorauhasiin. Näin pennut saattavat saada loistartunnan imetyksen kautta.

Heisimadot eivät tartu suoraan kissasta toiseen vaan väli-isäntien välityksellä. Kissalla esiintyy useita heisimatolajeja, jotka tarttuvat, lajista riippuen, esimerkiksi kirppujen, hiirten tai raa’an kalan tai lihan välityksellä. Suomessa kissalla tavallisimmin esiintyvä heisimato  käyttää hiiriä ja muita jyrsijöitä väli-isäntänään.

Heisimatotartunnat ovat yleensä oireettomia mutta niiden vakavuus vaihtelee kissan iän, vastustuskyvyn, elintapojen ja ympäristön mukaan.

Kissan suolistossa elävistä alkueläimistä ripulioireita voivat aiheuttaa lähinnä giardia ja tritrikomonas . Niitä esiintyy erityisesti rotukissakenneleiden kasvateissa. Suurella osalla kissoista alkueläintartunnat ovat oireettomia, mutta osalla kissoista – etenkin pennuilla –  ne voivat aiheuttaa  pitkään kestäviä ripulioireita. Alkueläimet ovat mikroskooppisen pieniä, mutta tartunnan esiintyminen voidaan nykyään selvittää luotettavasti tutkimalla kissan ulostenäyte. Jos epäilet alkueläinten aiheuttamaa ripulia kissassasi, ota yhteys eläinlääkäriin.

Sukkulamatotartunnan oireet

Lievän ja kohtalaisen vakavan sukkulamatotartunnan oireisiin kuuluvat laihtuminen, heikkokasvuisuus, turkin kiillottomuus, väsymys, ruokahaluttomuus, oksentelu, ulosteiden limaisuus ja anemia. Vakavaan sukkulamatotartuntaan liittyy vatsan turpoamista, yskimistä ja nenävuotoa. Joskus – vaikkakin harvoin – tartunta voi johtaa kuolemaan, kun valtava määrä matoja suolistossa aiheuttaa kissalle ummetusta. Monilla kissoilla matotartunta on oireeton.

Heisimatotartunnan oireet

Heisimadot eivät yleensä häiritse kissaa. Peräsuolesta tulleet pienet jaokkeet näkyvät paljaalla silmällä. Riisinjyviä muistuttavat jaokkeet tarttuvat usein peräaukon ympäristössä oleviin karvoihin ja jalkojen yläosaan ennen putoamistaan ympäristöön. Ennen kuivumistaan ne saattavat liikkua hieman.

Milloin on madotuksen aika?

Kissanpennuilla on hyvin usein alkueläimiä tai matoja, joita ne ovat voineet saada jo emältään maidon mukana ja niille tulee antaa sisäloishäätö ennen rokottamista. Lisätietoja kissasi madottamisesta ja rokottamisesta saat eläinlääkäriltä.

KORVAPUNKIT


Pieni korvapunkki elää nimensä mukaisesti kissan korvassa. Korvapunkkeja esiintyy usein pennuilla ja nuorilla kissoilla, ja ne aiheuttavat kovaa kutinaa ja epämukavuutta. Tyypillisiä oireita ovat korvien raapiminen ja pään ravistelu. Kun katsot syvälle kissan korvaan, voit nähdä korvakäytävässä tummaa, kahvinporomaista töhnää. Jos epäilet kissallasi olevan korvapunkkeja, vie se eläinlääkärin tutkittavaksi, jotta asianmukainen hoito voidaan aloittaa.